Kelanauhurista tiedustelulakeihin

Lähettänyt sampsa La, 09/02/2019 - 09:38

Seurasin huvittuneena kohua, kun puolustusministeri ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja avautuivat puhelinkuuntelusta. Päättäjät totesivat, että häiriöt linjalla yleistyvät kummasti, kun keskustellaan turvallisuuspolitiikasta.

Uutisissa soitettu häiriötallenne kuulosti kovin tutulta. Koska häiriö muistuttaa vanhanaikaisen kelanauhurin pikakelausta, olemme ääntä kuunnelleiden kanssa leikillisesti todenneet, että langalla täytyy olla entinen itänaapuri.

Sellaistakin joskus testasimme, että tekstiviesteihin kirjoitimme tiettyjä avainsanoja. Viestin vastaanottamiseen kuluva aika oli suoraan verrannollinen avainsanojen määrään.

Pitäisi varmaan olla otettu, että puheluni ja viestini ovat kiinnostaneet. Tämä lienee kuitenkin peruja ajoilta, jolloin olin Etyjin valtuutettu ja osallistuin kokoomuksen varapuheenjohtajana niin ministeriryhmämme kuin EPP:n johtajistonkin kokouksiin.

Kohu ministerin ja edustajan avautumisesta laantui kahdessa päivässä. Ties minkä keskustelujen jälkeen Supo perisuomalaisesti ja kohteliaasti ilmoitti, että kyseessä on ollut tekninen vika. Avautumiset loppuivat kuin seinään.

Vastaavaan olen toki törmännyt myös nykyisissä asianajajan tehtävissäni. Puhelimia ei pidä kuljettaa joka neuvottelussa. Supoakin on tarvittu riisumaan neuvottelutilasta mikrofonit. Tosin tällöinkin on ollut kyse sopimuksista, joilla on valtiollisia ulottuvuuksia.

Päättäjät ja yrityssalaisuuksien parissa työskentelevät tietävät, että erilainen tiedustelu on arkea ja osaavat siihen suhtautua ja siltä suojautua. 

Näin kansalaisena on tuskallista hyväksyä, että joku tietää liikkeistämme enemmän kuin haluaisimme. Harva meistä on kuitenkaan valmis jättäytymään tietoyhteiskunnan ulkopuolelle.

Jos haluamme ladata hyödyllisiä sovelluksia kännykkään ja tablettiin, olemme jo antautuneet. Meistä jokaisesta rakennetaan algoritmeja ja Big dataa – ja tallennetaan henkilökohtaisia tietoja. Tämän tunnustamiseen ei tarvita foliohattua.

Yllä sanottua vasten tiedustelulakien säätämisestä kannettu huoli vaikuttaa naivilta. Säännöt on oltava, mutta tiedustelulakeja käyttävät viranomaiset ja nimenomaan laissa säädetyllä tavalla.

Jos ja kun globaaleilla yrityksillä on lähes kaikki – ja isoilla pojilla ihan kaikki - keinot käytettävissään, voisihan samat mahdollisuudet antaa sellaisillekin tahoille, jotka pyrkivät valvomaan meidän suomalaisten turvallisuutta.