Opiskellessani kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia Uppsalan yliopistossa havaitsin, että suomalaisessa keskustelussa ihmisoikeudet on usein ymmärretty väärin. Sopimuksissa on useita ristikkäisiä oikeuksia ja ne pitää suhteuttaa toisiinsa ja ennen kaikkea toisten ihmisten oikeuksiin.
Myös Etyjin Suomen valtuuskunnan jäsenenä opin huomaamaan, että muutkin ihmisoikeusorientoituneet delegaatit ymmärsivät oman kansallisen identiteettinsä merkityksen. Delegaatiomme puheenjohtajana toimi nykyinen Tasavallan Presidentti. Toisen hyväksyminen on eri asia kuin toiseen identiteettiin alistuminen
Jokaisella ihmisellä on oikeus turvaan vainon alla. Jokaisella ihmisellä on myös itsemääräämisoikeus ja oikeus fyysiseen koskemattomuuteen – myös naisella ja lapsella. Se, että tunnustamme, että näitä oikeuksia tulkitaan ja arvotetaan eri kulttuureissa eri tavoin, ei ole millään muotoa rasismia, eikä sitä pidä väärin ymmärtää väestöryhmien leimaamiseksi.
Sekin on totta, että sodan ja väkivallan alla kasvaminen voi johtaa vääristyneisiin toimintamalleihin. Juurettomuus ja sosiaalisen kontrollin puute voivat altistaa vääriin valintoihin.
Suomea ei ole usein tuomittu ihmisoikeustuomioistuimissa. Tulkintalinja kansainvälisistä sopimuksista on ollut tolkullinen. Kansainväliset sopimukset ja voimassaoleva kansallinenkin lainsäädäntömme mahdollistavat huomattavan määrän keinoja, joilla suomalaisten tärkeinä pitämiä arvoja voidaan turvata.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja