Lukion työharjoittelussa pääsin Jaguarin kyytiin. Jokke oli kai valinnut auton sen nimen perusteella. Malli oli Sovereign.
Myöhemmin hain valtiolle töihin. Jokken puoliso oli viraston johtaja. Pärjäsin testeissä ja sain työpaikan; Jokken toimistossa.
Siihen aikaan Jokke oli häikäilemättömän asianajajan maineessa. Joku varoittelikin, mikä tietenkin lisäsi kiinnostustani.
Tulimme alusta saakka hyvin juttuun. Pian minulle selvisi, että rajut otteet olivat vain työhön liittyvä kulissi. Toki siitä oli apua neuvotteluissa, että vastapuolen polven tutisivat ja pankissa kantapäät kapsahtivat. Huumorimiehenä Jokke nautti maineestaan.
Kuvia Jokke ei kumarrellut. Hänen Eiranranta-projektinsa myötä kaatui Helsingin gryndereiden kartelli. Kiistoissa Pekka Perän kanssa aukesivat monen sijoittajan silmät.
Kirjoittajana Jokke oli mainio. Terävällä kynällä hän rikkoi kuplia niin politiikassa kuin pörssissäkin. Kirjoitukset Elukkarannan Eiffelistä Eutanasiaan ovat jääneet mieleen.
Jokken todellinen luonto ei ehkä kadulle välittynyt, mutta läheiset sen tiesivät. Jokke oli lämmin, pyyteetön hyväntekijä. ”Höyrylaivassa oli yhteinen hammasharja”. Jokke ei pitänyt siitä ääntä, mutta monen järjestön ja yksityishenkilön elämän hän yhdessä puolisonsa kanssa nosti raiteilleen.
Jokkella oli kyky asettua heikomman puolelle. Jos muut soimasivat, Jokken empaattisuus lohdutti. Hän tiesi, että virheitä sattuu ihan jokaiselle, tekevälle hieman enemmän.
Toki Jokke oli omaksunut hyvin myös porilaisen jalon välittämisen tavan, mutta käytti sitä vain, jos tiesi sen sopivan. Pahaa hän ei tahtonut kenellekään.
Jokke arvosti laatua. Sitä hän edellytti myös muilta ja osasi näyttää esimerkkiä. Mestarin opeista pääsivät nauttimaan lukuisat nykyiset huippujuristit.
Jokken arvostus laatuun näkyi myös pukeutumisessa ja palveluissa. Jos nuori juristi saapui työpaikalle ”betoninvalajan kengissä”, Jokke toi pian oikeanlaiset tilalle. Hyvä atk-henkilö sai kyllä esiintyä villimmässäkin habituksessa.
Varakkaana miehenä Jokke tiesi, että hinta ei ole laadun tae. Hyvin tehty lihakeitto meni ohi keskinkertaisesta pihvistä. Lapin pimeys oli hänelle etelän aurinkoa tärkeämpi. Jaguarkin vaihtui sittemmin luotettavaan kansanautoon.
Kuten kollega Ville Kotka lämpimässä muistokirjoituksessa totesi, Jokkesta saisi kirjoitettua kirjan. Hänen kaltaisiinsa persooniin ei törmää joka päivä, mutta jotenkin uskon, että uuden sukupolven myötä rohkeutta, omaa ajattelua ja vastuuta lähimmäisestä arvostetaan taas enemmän. Näitä Jokke minulle edusti.
Tämä kirjoitus on kirjoitettu Jouko Kauppilan omaisten luvalla, muistoa kunnioittaen.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja