En ole pitänyt maratoneilla kehuskelemista juuri minään. Hyödyllisempäänkin voisi aikansa käyttää.
Nyt sitten juoksin Medocissa. Alitin tavoiteaikani reippaasti ja ehdin maaliin kevyesti ennen radan sulkemista.
Ihan kylmiltäni en maratoniin lähtenyt. Erehdyin treenaamaan ja rikoin paikkani viimeisen kerran kolme viikkoa ennen juoksua. Lääkärin määräys oli iloinen yllätys, kun sain harjoituskiellon starttiin saakka.
Urheilijoista on kirjoitettu hiljattain muutama mukava kirja. Kimi Räikkösen ja Lauri Markkasen tarinat ovat kolahteneet. Olemme urheilukansaa ja Suomi tuottaa käsittämättömän määrän huippu-urheilijoita väkilukuun nähden.
Amerikan tutuille on vaikeuksia uskoa, että olen pelannut Laurin isän kanssa tai toimin jonkun tähden asianajajajana – varsinkin, kun muistavat tärähtämiseni sikäläisellä jalkapallokentällä tai liian varhaiseen tuuletukseen menetetyn aitajuoksuvoiton.
Jääkiekon tähdet ovat oma lukunsa. Onkohan maailmassa yhtään koulua, josta olisi noussut yhtä monta NHL-pelaajaa kuin Porin Svenska Samskolanista. Tavallisia poikia.
Noiden poikien kanssa olemme höntsäilleet ja nuorempien kasvukipujakin on tullut seurattua. Naapurinpojista on tullut maailmantähtiä.
Ilahduttavinta on ollut havaita tähtien henkinen kasvu. Eikä vain tähtien, vaan oikeastaan kaiken urheilevan nuorison. Enää ei elvistellä, vaan keskitytään olennaiseen ja käyttäydytään fiksusti.
Siellä Ameriikassa urheilu on ohjelmoitua, mutta kaikkien ohjelmaan se ei kuulu. Vyötäröiden leveys näkyy katukuvassa. Tähän ei pidä Suomessa retkahtaa.
Liikunta tuottaa iloa ja enimmäkseen terveyttä. Kyseenalaistan sanonnan: ”Urheilija ei tervettä päivää näe.” Pitäisi ajatella kropan keskiarvoa. Jos polvi hiukan kiusaa, muun vartalon ja mielen hyvinvointi kyllä kompensoi.
Porista ollaan tekemässä Suomen kovakuntoisinta kaupunkia. Pienillä teoilla voi saada paljon aikaan, eikä kunnon kohottajan tarvitse olla erityisen sporttinen. Pienikin askel on parempi kuin se, jota ei otettu.
Tärkeämpää kuin menestyminen urheilussa on opittu elintapa. Jokainen tietää, että silloin, kun ei millään jaksaisi lähteä ulos kävelylle, silloin juuri pitäisi mennä. Lenkin jälkeen on voittajan fiilis.
Eikä urheilu sulje kokonaan pois muita elämän rientoja. Medocin maraton karnevaaliasuineen ja paikallisine herkkuineen on tästä hyvä osoitus. Urheillessakin saa nauraa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja