Tasavallan Presidentin puoliso Jenni Haukio valittiin Naantalissa vuoden unikeoksi. Perinteistä veteen heittoa ei voitu suorittaa, sillä sinileväinen vesi muistutti enemmän paksua hernekeittoa kuin kastevettä.
Vesien tilaan vaikuttaa moni seikka. Viime viikolla Kukkia-järven kirkkaissa vesissä ravustaessani muistelin lapsuuden rehevöityneitä lahtia, jotka nyt voivat hyvin. Enää harvalla tilalla on karjaa, eivätkä pellot ulotu rantaan saakka.
Myös Luvialla purjehdusseuran saaren ympäristön tila on kohentunut merkittävästä. Kalankasvatus on siirtynyt kauemmas ulkosaaristoon ja avomerelle. Muutos oli yllättävän selkeä ja nopea.
Suomen fosforipäästöistä Itämereen maatalouden aiheuttamaa on 68 prosenttia. Metsätalouden osuus on 17 prosenttia, kalankasvatuksen viisi. Suora pistekuormitus eli lähinnä teollisuuden ja yhdyskuntien aiheuttamat kuorma on vähentynyt viiteen prosenttiin.
Pelloilta lannan- ja lannoituksen myötä valuva fosforikuorma ei ole juuri vähentynyt, vaikka erilaisia tuki- ja kierrätysohjelmia olisi tarjolla. Ei vaan riittävän tehokkaita. Nopeasti vaikuttavan kalkituksen lisäksi tukien rakennetta pitäisi muuttaa ja suojavyöhykkeitä lisätä. Päättäjien ohella voimme jokainen vaikuttaa omilla valinnoillamme.
Tässäkin lehdessä on kirjoiteltu, kuinka vihervasemmisto syyttää maa- ja metsätalouden harjoittajia luonnon turmelemisesta. Minusta ei vihervassaria saa kirveelläkään, vaikka luontoa ja merta rakastan. Kai sitten olen sinivihreä.
Tämä ei tarkoita, etten pitäisi tärkeänä, että Suomessa viljellään maata ja kasvatetaan karjaa. Luonnon monimuotoisuuteen voi ajatella kuuluvan niin koskemattoman metsän kuin ajoittaiset hakkuuaukeat. Näin uskon suurimman osan meistä ajattelevan. Suomi elää metsästä ja huoltovarmuutemmekin on turvattava.
Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin avain ongelmien ratkaisemiseen. Ei Suomi ole maailman yhden saastuneimman meren eli Itämeren pahin kuormittaja. Olennaista on tehdä työtä yhdessä. Toivottavasti myös Venäjä kantaa vastuunsa lähinnä suomalaisvoimin siellä tehdyistä teoista näissäkin olosuhteissa.
Eräs vihervassari totesi eduskuntakeskustelussa, että jos Itämeren jokainen rantavaltio vähentää päästöjään neljä prosenttia, sehän on jo kymmeniä prosentteja. Ihan näin helppoa päästöjen vähentäminen ei ainakaan minun matematiikallani ole. Unilukkareita tarvitaan vielä.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja