Elämäni kriiseissä olen sortunut vääriin keinoihin. Olen paennut todellisuutta ja hakenut iloa viinistä. Pahimmillaan se ilmeni, kun puhuin eduskunnassa ympäripäissäni.
Tuo kokemus traumatisoi oman ja läheisteni suhteen alkoholiin. Moni silloinen kollega väitti minun muuttuneen sen pikkujoulun jälkeen. Eivät varmaan olleet väärässä.
Luulin jo päässeeni yli traumasta, kunnes eräässä tilaisuudessa tein saman; puhuin sikses järkeviä, mutta ”selvästi päihtyneenä”. Sen jälkeen päätin lopettaa alkoholin käytön kokonaan.
Tupakoinnin aloitin armeijan jälkeen uudelleen, kun keskusrikospoliisi pyysi minua kuultavaksi, kun olin eduskunnassa kertonut, että minua oli pikavippiyhtiöiden taholta uhkailtu, kiristetty ja yritetty lahjoa. Eräs yhtiö teki 36 miljoonan euron alaskirjauksen minun takiani. En kertonut poliisille mitään, vaikka itsesuojeluvaistoni onkin lähes pakkasella.
Kaikki tuo oli helppo kantaa sisällä – niin kauan kuin oli. Mutta taakka kasvaa, jos sitä ei välillä vapauta.
Sittemmin olen alkanut puhua. Olen puhunut ystäville ja ammattilaisille. Välillä tarinointi turhauttaa, kun toisen elämään on niin vaikea samaistua, mutta useimmiten se vapauttaa. Joskus on raskasta ja itkettääkin, mutta suosittelen silti.
Olen kasvanut perinteisessä suomalaisessa ilmapiirissä. Miehet eivät puhu eivätkä pussaa. Kodin turva on leijunut ilmassa ilman noitakin turhuuksia.
Ajat ovat muuttuneet - onneksi. Toki vieläkin lapsiamme joskus punastuttaa, kun isä ja äiti tai nykyinen tyttöystävä pussailevat heidän nähtensä. Mutta silti he hymyilevät toisillensa ja vähän nauruakin kihertävät.
Suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Porilaiset ovat (tai ainakin Ässien mestaruusvuonna olivat) Suomen onnellisimmat asukkaat. Näistä lähtökohdista ei voi olla huono ponnistaa.
Moni sanoo, että raha tekee onnelliseksi. Paskanmarjat. Raha on yksi väline monen joukossa. Paljon tärkeämpiäkin on. Läheisten hyvinvointi on niistä ylivoimaisin.
Suomalainen yhteiskunta on rakennettu siten, että kaikista pidetään huolta – taloudellisesti. Jokaiselle on tarjolla hänen jokapäiväinen leipänsä. Olisiko liikaa vaadittu, että ihmisestä välittäminen ulottuisi myös siihen, mitä ihminen mielessään tuntee?
Ystäväni Jukka Poika kehottaa uudessa biisissään kurkottamaan tähtiin. Ensimmäisessä säkeistössä hän kuitenkin toivoo sinun epäonnistuvan - jotta osaisit olla armollinen muillekin.
Kantapään kautta sitä nöyryyttä oppii. Sen olen kokenut minäkin.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja