Jokainen valtakunnanpäättäjä tietää, että antautumalla täysillä maailmanparantamiseen saattaa menettää kaiken. Politiikka pitää asettaa etusijalle.
Perhe jää puolison huoleksi. Kotiin tuodaan harvoin hyviä uutisia. Perhe seuraa kriittistä mediaa.
Varallisuuden ja yrityksen hoitaminen pitää ulkoistaa. Ykkösketjun päättäjä on sisäpiiriläinen kaikessa. Omaa näkemystä ei voi enää käyttää.
Mutta eihän se näin ole, sanoo joku. Voihan aikaansa ja ajatuksiaan jakaa. Vai voiko?
Viime päivien keskustelu osoittaa, kuinka mustavalkoisessa maailmassa elämme. Vaikka päättäjälle sallittaisiinkin perhe ja omaisuus, näistä ei saisi välittää tai virheellisiä tulkintoja oikoa. Jos sen teet, saivartelet.
Jokaisella ihmisellä on yhteys toiseen. Sanotaan, että tarvitaan seitsemän tutuntuttavan ketju, että linkki löytyy vaikka maapallon toiselle puolen. Suomen eduksi on kehuttu, että täällä kaikki tuntevat kaikki. Mustavalkoisessa maailmassa edusta tulee haitta.
On valittava kumman ottaa, poliittisen vai muun elämän. Poliitikon harkinta pettää, jos hän eksyy muuhun elämään – jokainen pysyköön kuplassaan.
Poliitikko ei voi suojata yksityisyyttään, mutta onko väärin yrittää minimoida harmia läheisilleen. Joku tekee sen lähestymällä kriitikkoja suoraan. Toinen toteaa, että pitäkää tunkkinne - jos on osaamista, sen voi käyttää myös muualla.
Edes poliitikon elämän ei pitäisi olla pelkkää politiikkaa. Järki-ihmiselläkin saa ja pitää olla tunteet - ehkä jopa perhe ja harrastuksia.
Tässä kuvassa on liian helppoa ja lapsellista väittää täsmällisyyttä saivarteluksi tai ylireagoinniksi. P-sanaa koetan välttää. Media vaatii päättäjiltä tarkkarajaisuutta, mutta itseltään se ei sitä edellytä. Heitto sinne tai tänne saa mukavasti klikkauksia.
Moni haluaisi päättäjiksi ihmisiä, joilla on kokemusta elämästä ja vieläpä elävä yhteys siihen. Jos tämä sallitaan vain ajalta ennen politiikkaa, järkevä ihminen pysyy kaukana. Kuka tulee tilalle?
Sampsa Kataja
Asianajaja, Pori
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja