Kansanedustajien sopeutumiseläkkeistä luovutaan. Järkipäätös. Etuudesta on nauttinut vain kolmisenkymmentä entistä edustajaa, ainakin osa kyseenalaisin perustein.
On totta, että monen kansanedustajan on vaikea työllistyä toimikautensa jälkeen. Mutta niin on monen duunarinkin. Nyt kaikki pääsevät samalle viivalle.
Tai ihan kaikki eivät pääse.
Yrittäjän työttömyysturva on surkea. Siitä, että on ottanut taloudellista riskiä ja yrittänyt työllistää itsensä ja muita, palkitaan epäonnistumisen hetkellä epätoivolla. Yrittämisen turva ja turvattomuus olisi kuitenkin kokonaan oman kirjoituksensa aihe.
Parlamentaarikot saavat tulevaisuudessa sopeutumisrahan, jonka määrä ja maksuaika vastaavat ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Ansiosidonnaista saavat Suomessa ne, jotka ovat kuuluneet liittoon tai työttömyyskassaan. Muut työttömäksi joutuvat eivät sitä saa.
Ay-liikkeellä ja työttömyyskassalla on monopoli työmiehen ja –naisen työttömyysturvasta. Tämä on järjetöntä. Monopoli on reliikki siinä missä sopeutumiseläkekin. Sillä on ymmärrettävä historiansa, mutta maailma on muuttunut.
Ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta rahoitetaan veronmaksajien ja yritysten rahoilla 95 %. Vapaaehtoisten jäsenmaksujen osuus on vain 5 %. Suurin syy kuulua liittoon on kuitenkin yhä se, että sitä kautta kuuluu kassaan ja saa myös ansiosidonnaisen.
Ay-liike reagoi aggressiivisesti aina, kun ansiosidonnaista esitetään kaikille työtä tekeville. Se kertoo karua kieltä liikkeen todellisesta solidaarisuudesta ja jotain myös sen uskosta omaan vetovoimaansa ilman lainsäädännön pakkoja.
Aikanaan esitin, että työeläkkeet voitaisiin hoitaa yhden julkisen toimijan kautta ja säästää vähintään kymmeniä miljoonia. Haukuttiin sosialistiksi – ihan sama. Eläkkeet ja työttömyysturva ovat sosiaaliturvaa, jonka tasosta ja rahoituksesta valtio päättää. Sen lisäksi, että työttömyysturvan valtiollistaminen olisi oikeudenmukaista, se vapauttaisi varoja työllisyyden hoitoon.
Työttömyysturva on suuressa roolissa siinä, miten tehokkaat ja joustavat työmarkkinat ovat. Tämän - toisin sanoen työllisyysasteen - pitäisi kiinnostaa päättäjiä. Työllistämisen ja työllistymisen kynnystä pitäisi laskea. Tanskassa tähän päästiin, kun työsuhteen päättämistä helpotettiin, mutta turvaa sen jälkeen parannettiin. Näin se pitäisi olla meilläkin – liiton jäsenyydestä riippumatta.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja