Opiskellessani kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia Uppsalan yliopistossa havaitsin, että suomalaisessa keskustelussa ihmisoikeudet on usein ymmärretty väärin. Sopimuksissa on useita ristikkäisiä oikeuksia ja ne pitää suhteuttaa toisiinsa ja ennen kaikkea toisten ihmisten oikeuksiin.
Kansanedustaja Jari Myllykoski (vas) on oikeassa todetessaan, että palkansaajia verotetaan Suomessa liian ankarasti suhteessa muuhun verokertymään (SK 4.12.). Sen sijaan Myllykosken tarjoamat lääkkeet tilanteen korjaamiseksi eivät potilasta pelasta.
Satakunnan Kansassa julkaistu analyysi kevytautoista (SK 13.11.) antoi ymmärtää, että EU saattaa torpata kevytautojen käyttöönoton Suomessa. Analyysi jäi vajaaksi.
Kevytautojen käyttöönottoa alettiin selvittää tosissaan myös EU-lainsäädännön näkökulmasta ministeri Risikon toimikaudella. Hallituksen vaihtuessa ministeri Berner jatkoi työtä ja komissio antoi lausuntonsa.
Pankinjohtaja Ville Aalto-Setälän erinomainen kolumni luottamuksesta (SK 15.8.) pitäisi jokaisen päättäjän lukea. Suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu luottamuksesta ihmisiin, eikä tätä pidä liialla normituksella tai paperisodalla tuhota.
Tapio Meri osui naulan kantaan (sk 14.9.). Kaavoituksen pitäisi suosia energiatehokasta rakentamista ja uusiutuvaa energiaa.
Myös viisaat kansanedustajamme ovat havahtuneet samaan. Jo vuonna 2008 maankäyttö- ja rakennuslakiin otettiin määräys, jonka mukaan kaavassa voidaan määrätä, että rakennuksen on liityttävä kaukolämpöverkkoon tai valittava vähäpäästöinen lämmitysjärjestelmä.
Jokainen valtakunnanpäättäjä tietää, että antautumalla täysillä maailmanparantamiseen saattaa menettää kaiken. Politiikka pitää asettaa etusijalle.
Perhe jää puolison huoleksi. Kotiin tuodaan harvoin hyviä uutisia. Perhe seuraa kriittistä mediaa.
Varallisuuden ja yrityksen hoitaminen pitää ulkoistaa. Ykkösketjun päättäjä on sisäpiiriläinen kaikessa. Omaa näkemystä ei voi enää käyttää.