Yleisradio uutisoi, että Postin työntekijä- ja työantajajärjestöt ovat keskenään sopineet palkkatasosta erillisjakelussa, jota Posti itse ei harjoita. Työehtosopimuksen yleissitovuuden myötä järjestöt katsovat, että kilpailijat ovat sidottuja heidän määräämäänsä palkkatasoon. Tämä on vain yksi esimerkki, miten nykyisiä työehtosopimuksia ja niiden yleissitovuutta voidaan käyttää väärin.
Kansainvälisessä vertailussa Suomi on omassa sarjassaan. Keskusjärjestövetoinen työmarkkinajärjestelmämme on jäänne varhaisteolliselta kaudelta. Tutkimusten mukaan esimerkiksi Saksan huiman työllisyyden ja talouden kasvun keskeisin tekijä on ollut paikallinen sopiminen. Suomessa saksanmallisilla uudistuksilla voitaisiin luoda noin 60.000 uutta työpaikkaa. Tämän luulisi kiinnostavan demokraattisesti valittuja päättäjiä.
Tasavallan hallitus tekeekin perustavanlaatuisen virheen, jos se osana yhteiskuntasopimusta jättää paikallisesta sopimisesta päättämisen työmarkkinajärjestöille. Niillä ei ole intressiä luopua vallastaan. Tilannetta ei muuta se, että ensi viikolla työryhmistä ilmoitettaneen suurena saavutuksena, että järjestäytymättömät yritykset voivat jatkossa sopia paikallisesti niistä asioista, mistä järjestäytyneetkin saavat paikallisesti sopia. Tässä ei ole kyse vallasta luopumisesta vaan kansalaisoikeuksien palauttamisesta.
Toki työehtosopimukset sallivat nykyiselläänkin paikallisen sopimisen. Vaatii kuitenkin vähäistä suurempaa juridista osaamista, että löytää 100-sivuisesta työehtosopimuksesta ne klausuulit, joista paikallisesti saadaan sopia. Vinkkinä työnantajille voin antaa, että palkankorotusten toteuttamisesta, pekkasista, lomarahan määrästä tai ylityökorvauksista luopumisesta ei kannata jatkaa keskustelua, vaikka työntekijät itse esittäisivät sitä vaikkapa vaihtoehtona irtisanomisille.
Arkijärjellä on ymmärrettävää, että työpaikat eivät säily saati lisäänny yrityksissä, jos ne eivät kykene reagoimaan ympäristöönsä ketterästi. Varmaan siksi ammattiliittojen jäsenet ovat tutkitusti selvästi johtajiaan valmiimpia sopimaan työsuhteen ehdoista työpaikkakohtaisesti. Työttömiltä asiasta tuskin on edes kysytty.
On paradoksaalista, että toreilla on heiluteltu lippuja sopimusyhteiskunnan puolesta, mutta samalla on vastustettu äänekkäästi paikallista sopimista. Suomalaisilla työpaikoilla ihmiset luottavat toisiinsa. Paikallisen sopimisen ehto on - sananmukaisesti - sopiminen. Yleinen käytäntö maailmalla on, että mikäli työpaikoilla ei saavuteta sopua, noudatetaan työehtosopimusta. Miksei tämä toimisi Suomessa?
Maassamme on yli 250.000 työtöntä ja työttömyys on kasvussa. Työelämän jäykkyyksiä pitäisi purkaa, jotta työvoima kohdentuisi oikein, työnantajat kykenisivät tarjoamaan työtä ja hyvän työn tulokset kävisivät kaupaksi globaalissa kilpailussa. Paikallisen sopimisen lisääminen on yksinkertainen, mutta tehokas keino, jolla voidaan vastata Suomen talouden ongelmiin.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja