Viikonloppuna seurasin salibandypeliä urheilutalolla. Paikallispelissä Karhut veivät voiton Rauman Salbasta. Tunnelma oli katossa – katto urheilutalossa on korkealla.
Käytäväkeskusteluissa tietenkin puhutti suunniteltu uusi palloiluhalli. Hallia on suunniteltu monen eri urheilulajin pyhätöksi ja muihinkin oletettuihin tarkoituksiin. Salibandyn harrastajat ja sopimuspelaajatkin olisivat hyötyjien kärjessä. Koripallobuumikin lisää harjoitustilojen tarvetta.
Tästä huolimatta kukaan keskustelukumppani ei kaivannut 20 miljoonan urheiluinvestointia. Sen sijaan urheilutaloa kehuttiin. Poikani, joka kuului kokoonpanoon, totesi, että ihan sama missä pelataan, kunhan pääsee kentälle.
Urheilutalon avajaispeli oli maaottelu koripallossa, Suomi-Ruotsi. Olin mukana luuttupoikana. Kun tuomari käski pyyhkimään hikeä kentältä, olin ummikko. Tuomari näytti suorassa tv-lähetyksessä, miten homma hoidetaan. Roikuin luudan perässä. Seuraavalla kerralla jo osasin.
Virheistä oppii ja ummikkona ei ole sitä tietoa, mitä perehtymällä voi saada. Palloiluhallihanke tuli minulle ja muille uusille valtuutetuille kuin annettuna. Vaihtoehtoja ei esitelty. Nyt moni on perehtynyt paremmin.
Naurettavia ovat väitteet, että jollakin olisi asiassa oma intressi. Joku on kysynyt myös sitä, mitä kaikkea sivistyslautakunnassa sovittiin samalla, kun palloiluhalli runnottiin eteenpäin.
On vaikea ymmärtää, miksi maailmantilanteen muututtua, energiakriisin ollessa päällä, korkojen ja inflaation lähdettyä laukalle, asioita ei voisi tarkastella uudelleen. Kyse ei ole pelleilystä vaan rationaalisesta harkinnasta. On muitakin kaupunkeja ja rakennuttajia, jotka ovat keskeyttäneet hankkeensa tässä tilanteessa.
Olen pelannut palloa aika monessa maailmankolkassa, niin idässä, lännessä kuin etelässäkin. Olosuhteet ovat olleet vaihtelevat. Ennen Porin palloiluhallikeskustelua en ole tullut ajatelleeksi, että koskaan en ole kiinnittänyt puitteisiin juurikaan huomiota. Riemu urheilusta on ajanut kaiken ohi.
Jos joku Porin valtuustossa tiedän, mitä voi seurata siitä, että miljoonainvestoinneista pidetään jääräpäisesti kiinni. Sittemmin olen oppinut, että joskus on sanottava ”stop and go”. Pitää uskaltaa luopua ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Palloiluhalli toteutuu tavalla tai toisella. Ehkä päätöksenteossa voisi joskus irrottautua ideologiasta ja niellä ylpeytensä. Päättäjien pitäisi vain muistaa kenen etua he ajavat ja kenen rahoilla he pelaavat
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja